Ihan hyvin on mennyt syysloman jälkeenkin. Oltu ja ihmetelty. Kerrankin englannin sanakokeet menee hyvin. Ekasta tuli 10- ja toisesta 6½ (ennen oli: 0, 1, 2, 1- jne) Niin tämä on hyvä muutos! Muuten englanti on aina ollut "helppoa" osaan puhua riittävästi, ymmärtää lukemaani ja kuulemaani, ainut ongelma on, että kirjoitus on ollut vaikeata. Vaikka osaa sanoa sanat ei osaa kirjoittaa sitä, se on uskomattoman vaikeaa ja ärsyttävää. Sinkkuelmää oli mahtava elokuva. Sai nauraa useasti! nyt ei kyllä keksi kauheasti kirjoitettavaa, on mennyt niin hyvin elämässä. Sade ja pimeä vain tuottavat (pian ainakin) ongelmia kaamos-masennuksen kanssa...No katsotaan mitä eteen sattuu tulemaan, yvää vai pahaa..

Ai niin, suunnittelen kirjaa, vaikka se ei koskaan toteudu, niin voin aina unelmoida. Tämä olisi kirjan alku:

Nyt on alkanut syysloma! Ihanaa! Pääsee teinejä pakoon. Ja kaikkea muutakin urputusta. Kun koulu alkaa taas ensi maanantaina, niin ruotsi on loppunut ja on enkkua! Siis voiko parempaa toivoa. Tänään olin auttamassa mammaani omenoiden keräämisessä, ja kävin myös kaupassa. Joululahjaa olen myös innolla väsännyt. Tänään tulee huippumalli haussa. Se pitääkin katsoa (alkaa 20:00). On tässä vielä 10 minuttia aikaa kirjoitella. Hmm..eipä tule mitään kyllä mieleen.. ei oo pahemmin tapahtunut...laulellut oon jotain kappaleita kotona. Ja pelannut sellaista Xbox kitara peliä. Pitää osua oikeisiin nappuloihin/väreihin. Nyt meillä on bleikkarille kitara ja peli lainassa. Kitaralla onkin vaikeampi pelata, tähän asti olen pelannut ohjaimella! :) No aika opettaa.. Hyvää syyslomaa kaikille, kaikille kellä sellainen on!

Tänään oli normaalia normaalimpi päivä. No ei nyt sentään! Aamulla höpötettiin tooosi paljon kamujen kanssa, kun ei oltu viikonloppuna nähty. Kumma miten paljon tapahtuu muutamassa päivässä, siis viikonloppu, 2 päivää ja niin paljon voi kokea. Eka tunti meni siinä maantiedossa, tylsää. Tokalla tunnilla oli ruotsia, tylsää, mutta onneksi katsoimme leffaa kun meillä oli ollut koe (niin meidän koulussa on tapana katsoa sen jälkeen leffaa kielissä). Vaan ei laitteet toimineetkaan ja piti pyytää eräs opettaja vekslaamaan laitteet kuntoon. No niin ja leffa voisi alkaa. Tosin on niitä parempia elokuvia kuin Nuija ja tosinuija... meillä onkin tämä video kotona niin, se on nähty jo 100 kertaa! Kolmas ja neljäs tunti oli opoa(opinto-ohjaus). Välillä oli tietenkin ruokailu. Lasagnea, ei lemppariani! no ruokavälkällä sai olla sisällä ja niin olinkin! Kahden kaverini kanssa menimme "kielletylle" käytävälle. Ei siinä mitään kiletolappua lue, mutta jotkun opettajat valittavat, ettei sinne saa mennä..no siitä huolimatta aina ruokavälkkisin siellä! Siellä ei ole kuin minä ja ystäväni (tavallaan "syrjittyjen alua") sinne ei suisittuja tule. Toisaalta erittäin hyvä asia, että teinit puuhaavat omiaan. Vaikka kerran tulivatkin sinne pilkkaamaan minua... ei siitä sen enempää. Siellä sitten naureskeltiin ja peloteltiin toisiamme tekemällä ääniä ja katsomalla varjoja. Sitä nimittäin on yllättävän säikky kun on vähän kauhu leffoja alkanut kamujen kanssa töllätä. Olemme katsoneet mm. Kaunan, ja Aavelaivan... niin ja jonkun hotelli huone jutun jossa kukaan ei kestänyt tuntie pidempään, en muista nimeä, oli vain joku hottelli huoneen numero (esim. 1450 tai jotain) kuitenkin. Haluaisin nähdä elokuna Ring. Kaverillani on se, mutta ei olla VIELä katsottu. Niin sitten luulee kuulevansa ja näkevänsä jotakin epäluonnollista (vaikka kaikille on looginen selitys). Vai onko? Miten pallo voi liikkua vasemmasta oikeaan reunaan ja sitten taas vasempaan, jos lattia on täysin suora, liikuntasalissa ei tuule...? No jätetään se fysiikan opettajan selvitettäväksi! x) No viidennellä tunnilla oli fysiikkaa, siellä oli aikas turhauttavaa. vihdoin koulu loppui ja huomasin kaverini kanssa, että siellä "kielletyllä" käytävällä oli talkkari (samalla käytävällä on lukitut ovet: pannuhuone ja hissin koneisto huone). Kerran nimittäin kun menimme tavalliseen tapaan kamujen kanssa käytävälle, hissin koneistohuoneen ovi vain aukesi kun veti kahvasta. Sitten olemme aina kokeilleet, että jos se ovi olisikin auki..no niinpä päätimme kokeilla nytkin kun talkkari oli juuri siellä, niin ehkä se ovi ei menne kunnolla lukkoon. Talkkari viivytteli ja viivytteli. Ei tullut pois sieltä ollenkaan. Huonoksi onnekesemme linkat tulivat siinä samassa hässäkässä ja piti lähteä kotiin. Huomenna kyllä tarkistamme taas ovien tilateen. Huomenna terveystiedon koe... no onneksi siihen ei tarvitse lukea niin paljoon, se on nimittäin helppo aine minulle! Nyt menen lukemaan siihen.. moikka... öö.. en kyllä lue!! :) No taidan silti päättää tämän romaanin tähän.. juuri.. N..Y..T!

Ei tätä kestä enää kauaan. Pari viikkoa sitten olin jo istuskelemassa kallion reunalla: "hyppäänkö, enkö hyppää, hyppäänkö, enkö hyppää.." Rasittaa niin paljon koulussa oleminen. Ei koulu vaan ne ihmiset siellä, oppilaat jotka koulua käyvät. En millään jaksaisi joka päivä kuulla koulussa ja irc-galleriassa samojen teinien valitukset. haukkuvat aina kun näkevät. Keksivät milloin mitäkin. Heitä on noin 8-10 jotka haukkuvat minua jatkuvasti. Kunpa pääsisin vain pois kaikesta syrjityn paineista ja kärsimyksistä.

Ja eräs vanha ystäväni tai heitä oli oikeastaan kaksi, eivät todellakaan ole enää kanssani, Mikä helpotus! Varsinkin R. oli tooodella ärsyttävä sanoi koko ajan vihaavansa teinejä ja käyttäytyy ja näyttää itse sellaiselta. Aina kun R. L.:n paras kamu on poissa L. tulee ruinaamaan minulta ja kolmelta todelliselta ystävältäni seuraa, mutta ollaan silleen tyyliin "painu vittuun". Mut yks mun kamuista suostuu aina olemaan seurana ku toinen on poissa, Jotenkin tyhmää kun se valittaa olevansa vara ystävä- eli jos toinen just on poissa niin tuuraa sitä. Ja sit ensimmäisenä pitämässä seuraa.

Ruotsin tunnit on niin syvälätä, että silloin piirrän vaan vihon kanteen, enkä kuuntele mitään. Sanakokeet menee sitä 0-1 pistettä. Siis ei muo pahemmin kiinnosta. Matikan ope on täys pedofiili ja kyylää joka sekuntti muo ja mun ystävääni. Fysiikka on hieman kivempaa kun ope vaihtus, mut silti aikas peestä. Onneksi uusi ihana julkkis piristää mun elämää. Aina kun katon sitä tunnen et kaikki on paremmin. Nimittäin Criss Angel,(<- Tolla sivulla on Criss Angelin virallinen sivu. Siellä on iha sairaan hyvä musa taustalla! <3) onko hotimpa tai ihanampaa? No ehkä Enrique Iglesias ja yks näyttelijä joka näyttelee Robin Hoodia(en muista oikeeta nimee).

Pääsispä edes lomalle, Espanjaan tästä kaikesta kaaoksesta. Odotan jo sitä että ysin todistuksen saa käteen ja pääsee eroon KAIKISTA teineistä ja haukkujista, pääsen siis kirjaimellisesti niistä ikuisesti eroon! Tai toivon ainakin että en törmää niihin enää koskaan. Vaikka ne oliskin viisastuneet ja ne ei käyttäis enää vain toista aivon puoliskoa niin kuin tutkimuksissa on saatu tietää murrosiän ajattelusta.

No tässä tämän päivän vuodatukseni. Katsotaan koska jaksan kirjoittaa lisää..

Hän on parantunut! Hänet saatiin juuri maanantaina hereille, hän on puhunut, mutta oikea käsi ei oikeen toimi... kait se paranee kuntoutuksella. Kohta on juhannus. Menen mökille, uimaan, saunomaan ja juhlimaan. Pahoittelen lähiaikaista käytöstäni, mutta on ollut hieman raskasta. Kyllä sen varmaan ymmärtää kun ystävä makaa sairaalassa... No, nyt hän on onneksi paraantumaan päin. Mikä helpotus, Suuri kivi vieri sydämeltä pois. Eilen pikkuveljen kanssa oli hommia, laitettiin kärryllinen puita vajaan. Oli aika raskasta. Tänään nostimme pari tolppaa vedestä, kun siihen tulee uusi laituri. Ja ja...Sain uuden tuolin! Se on sellainen satula tuoli, siinä pitäisi ryhti parantua. Eipä tässä muuta sanottavaa. Ensi kertaan! =)

Pääsin vihdoinkin eilen kotiin rippileiriltä, siellä oli kauheaa! Aamulla aamuhartaus, aamupala, päivällä ohjelmaa, pelejä, leikkejä, ruokaa, iltahartaus ja iltaohjelma, sauna ja peseytyimen. Kello 11:00 hiljasuus. Tuntui, että aika olisi pysähtynyt, päivät menivät hitaasti. Kaikkiin tehtäviin oli varattu tunti aikaa, ja kaikki tekivät sen viidessä minutissa. Papin tunnit olivat tuskaa. Ja kaikista kauheinta oli kun joutui pidättämään itkua, kun "ystävä"/läheinen/"entinen" rakkaus makaa sairaalassa mopo onnettomuuden takia. Ollaan yritetty heerättää, mutta ei olla voitu, koska paineet voivat nousta niin korkealle että hän voisi kuolla. Miten hirveältä rippileirillä tuntui, sitä kauheammalta tuntuu häneltä maata sairaalassa, jos hän voisi siis tiedostaa tilansa. Hän on ollut nukutuksessa jo tiistaista asti, eli noin 5 päivää. Kaikilla oli hieman haikea tunnelma hänen takiansa. Myös minulla, ja varsinki minulla. Kun muistelen sitäkin aikaaa kun välitin hänestä paljon. Ainut poika jolle olen kertonut tunteeni, ainut poika joka edes hieman välitti, ainut poika joka säästi hänelle antamani suklaa patukan jossa luki LOVE. Ja nyt hän makaa sairaalassa taistellen elämästä ja kuolemasta. Minulla on hirveä olo.. Mutta palataan rippileiriin, ensimmäisenä päivänä itkin salaa, kun oli niin kauhea olo. Olin siinä vaiheesa varma, etten kestäisi 4 päivää sitä samaa. Hauskin aika alkoi hiljaisuuden jälkeen. Silloin höpötettiin kamujen kanssa. Olimme talossa jossa oli ylä, sekä alakerta. Pojat olivta ylhäällä ja tytöt alhaalla. Molempiin suuntiin kuului kaikki höpötys, lattian läpi tippui vettä kun pesi lattioita, seinien/lattian välistä pojat tiputtivat karkki papereita ja mikä kamalinta, kun pojat tahallaan hyppivät ja siirtelivät huonekaluja, koko katto heilui alakerrassa ja purua tuli lattioille ja sänkyihin! Se oli sellainen vanhempi hirsimökki. Pelkkää puuta melkeinpä.Viimeisenä päivänä menimme harjoittelemaan konfirmaatiota kirkkoon. Kamalan monimutkaista! Menen ihan varmaan sekaisin huomenna!! Toivotaan, että kaikki menee hyvin ,ja että ystäväni paraanee, eikä hänelle jää henkisiä tai fyysisia traumoja, tai ettei hän halvaannut, tai tai tai...en halau edes ajatella sitä. Toivon vain, että hän paranee pian! <33 <3